Haluan näin naistenpäivänä jakaa itselleni tärkeän kuvan ja kertoa ajatukseni kuvan takana.
Halusin murtaa stereotypioita hyöndyntämällä Sammakkoprinssi sadun suudelma kohtausta. Halusin luoda version, jossa prinsessa ei pussaa sammakkoa. Tuntuu, että satujen päämääränä on löytää prinssi, joka pelastaa prinsessan ja sitten he elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka. Minusta oman itsensä löytäminen sekä omien vahvuuksien ja heikkouksien tiedostaminen on paljon tärkempää. Hyväksymällä itsensä ihminen on valmiimpi haasteisiin, joita elämä tuo mukanaan.
Kuvassani ei ole kyse niinkään siitä, että pussaako prinsessa sammakkoa vai ei vaan siitä, että hän päättää itse omasta elämästään. On ihan ok haluta parisuhde, mutta myös olla haluamatta. Siitä asiasta jokaisen kuuluisi saada päättää itse, eikä siihen päätökseen tulisi perhe tai yhteiskunta vaikuttaa. Haluan myös sanoa, että parisuhde ei ole yhtä kuin onnellinen loppu. Kuten monessa muussakin asiassa, niin siinäkin, sisältö ja laatu ratkaisee. Elämä ei aina mene niin kuin toivoisi ja jokainen pussaamamme mies ei ole se ”sadun prinssi”. Siinä vaiheessa toivoisin jokaisen arvostavan itseään sen verran paljon, että tietää milloin on kestänyt tarpeeksi ja milloin häntä on kohdeltu väärin. Kuvani nainen on itsenäinen ja vahva ja hän määrittelee itse oman elämänsä kulun. Eikä se tarkoita etteikö hän rakastaisi tai saisi haluta puolisoa, hän ei vain menetä itseään ja omaa tahtoaan ollessaan parisuhteessa. Eikä hän yritä miellyttää ketään sen takia, että joku tykkäisi hänestä. 🙂
Kuvan taustalla on siis isosti ajatus itsensä kunnioittamisesta ja oman sisäisen voiman löytämisestä. Kehut ja kohteliaisuudet eivät paljoa auta jos ihminen lyttää itseään. Jos emme itse kunnioita itseämme, miksi muutkaan kunnioittaisivat?
Suuri kiitos Poppy Pelagialle, joka ymmärsi heti kuvan taustalla olevan ajatuksen ja teki mieletöntä työtä mallina. ❤